Miltä kuulostaisi loma Sloveniassa, Kroatiassa tai Puolassa? Entäpä Bosnia ja Hertsegovinassa, Serbiassa, Montenegrossa tai Makedoniassa? Elokuussa 2010 lähdin ottamaan selvää, millaista gluteeniton matkailu on kyseisissä maissa ensin yhdessä kahden kaverini kanssa ja sitten yksin. Kolmen viikon aikana tutustuin seitsemään uuteen maahan, istuin ja nukuin tuhansia kilometrejä junassa ja rikoin suurimman osan Balkania koskevista ennakkoluuloistani.

Aloitimme interrailin Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta. Tutustuimme pieneen ja idylliseen pääkaupunkiin parin päivän ajan. Osallistuimme mm. ilmaiselle kävelykierrokselle, joita järjestetään useissa Euroopan kaupungeissa. Kierros kestää muutaman tunnin ja sen aikana kierretään oppaan johdolla kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Kierros on periaatteessa ilmainen, mutta lopussa on mahdollista muistaa opasta omantunnon mukaan tipillä. Ljubljanasta jatkoimme matkaa Julian Alpeille, jossa vietimme pari vuorokautta Lake Bohinjin rannalla ja sieltä jatkoimme Kroatiaan Skocjan Caves-tippukiviluolan kautta. Molemmat kohteet lukeutuvat ehdottomasti reissun kohokohtiin!



Slovenia on keliaakikolle suhteellisen helppo maa. Gluteenittomia tuotteita löytyy joistakin elintarvikekaupoista (kuten Spar ja DM) sekä pienistä erikoisliikkeistä. Ljubljanassa on ainakin kaksi pizzeriaa, joista saa gluteenitonta pizzaa. Sen sijaan jäätelön syöminen ei ole turvallista kaikkialla. Slovenialaiseen jäätelöön lisätään usein jauhoja (kyllä!), joten on hyvä tietää, missä ja mitä merkkiä voi syödä huolettomasti. Ledo on yksi yleisimmistä gluteenittomista merkeistä. Gluteeni jäätelössä tuli ainakin itselleni melkoisena yllätyksenä, sillä Suomessa olen tottunut syömään melkein kaikkia jäätelöitä. Vieraassa maassa kannattaa siis varmistaa, mistä jäätelö valmistetaan ennen kuin sitä maistaa.

Kroatia ei näyttänyt aluksi parhaita puoliaan. Rijekassa en löytänyt gluteenitonta ruokaa, koska rautatieaseman lähellä oli vain pikaruokaloita, eikä Visa Electron suostunut toimimaan. Gluteenitonta ruokaa löytyi myöhemmin muualta, mutta Visa Electron ei jostain tuntemattomasta syystä toiminut koko maassa. Matkustimme yöjunalla Splitiin ja sieltä otimme lautan Bracin saarelle. Saarella vuokrasimme avoauton, joka osoittautui käteväksi tavaksi kiertää saaren pienempiä kyliä ja rantoja. Ravintoloista sain gluteenitonta ruokaa, mutta kaupoissa en juuri törmännyt gluteenittomiin merkkeihin. Ledon jäätelö pelasti, kun teki mieli herkkuja!



Kroatiasta suuntasimme Sarajevoon. Vietimme kaksi yötä Tower Hostellissa, jonka siisteys ja henkilökunnan ystävällisyys olivat todella positiivisia yllätyksiä. Kymmenen euron hintaan kuului mm. ilmainen haku rautatieasemalta! Sarajevon kaduilla voi edelleen aistia kaupungin rankan historian, mutta samalla katujen vilkkauden ja eloisan kahvilakulttuurin ansiosta kaupungista ei voi olla pitämättä. Sarajevossa yhdistyvät itämaisuus ja länsimaisuus mielenkiintoisella tavalla. Sarajevosta ystäväni suuntasivat takaisin Suomeen ja minä jatkoin Serbian pääkaupunkiin Belgradiin. Sekä Sarajevossa että Belgradissa löysin entuudestaan tutun kaupan DM sekä Ledon jäätelöä. Sarajevon keskustasta löysimme hyvän ASDZ-nimisen buffet-ravintolan ja Belgradissa hyödynsin hostellin keittiömahdollisuutta.

Montenegroon ja Makedoniaan tullessani rinkkani painoi varmasti useamman kilon enemmän gluteenittomien tuotteiden takia. Päätin varautua hyvin, sillä molemmissa maissa kävin lähinnä pienillä paikkakunnilla ja vietin useamman yön yöjunassa. Montenegron rannikko ja erityisesti siellä sijaitseva pienen pieni kylä Sveti Stefan ovat näkemisen arvoisia. Montenegrossa yövyin yksityismajoituksessa 80-vuotiaan mummon luona. Mummo oli kova puhumaan ja tarjoamaan vehnäisiä herkkuja. Meillä ei kuitenkaan ollut yhteistä kieltä, joten yritin selittää elekielen avulla, etten pysty syömään hänen tarjoamiaan ruokia. Selitykseni ei näyttänyt menevän aivan putkeen, sillä myöhemmin kuulin, että mummo oli luullut, että haluan pysyä hoikkana.



Montenegron jälkeen suuntasin Makedoniaan ja Lake Ohridin rannalle, jotka osoittautuivat lieviksi pettymyksiksi. Köyhyys ja kerjääminen olivat selvästi silmiinpistävämpiä kuin naapurimaissa. Molemmissa maissa laitoin itse ruokaa sekä kävin syömässä ulkona. Risotto osoittautui takuuvarmaksi vaihtoehdoksi, sillä haastetta ruokailuun tuo myös se, että olen kasvissyöjä. Kauppojen hyllyiltä en etsinyt gluteenittomia tuotteita, joten en tiedä, olisiko niistä löytynyt esimerkiksi leipää. Olen kuitenkin kuullut, että Montenegrossa myydään Schärin tuotteita ja Makedoniassa gluteenittomia elintarvikkeita saa ainakin Vitalia-nimisestä kaupasta.

Paluumatka Makedoniasta Suomeen kesti viisi vuorokautta, joista neljä matkustin junalla, bussilla tai laivalla ja yhden vietin Puolan Varsovassa. Matkustusvuorokausia varten kannoin mukanani ison kassillisen leipää, riisikakkuja, hedelmiä, pähkinöitä ja muita eväitä. Varsovan yöjunassa tutustuin kahteen paikalliseen opiskelijaan, joiden luokse päädyin lopulta yöksi. He eivät olleet kuulleet keliakiasta, mutta sanoivat tuntevansa ihmisiä, jotka eivät siedä gluteenia. Laitoimme yhdessä ruokaa ja saimmekin aikaiseksi monipuolisen aterian rajoituksistani huolimatta. Varsovassa sain myös todella hyvää ruokaa Wiking-nimisessä ravintolassa ja luontaistuotekauppojen hyllyiltä bongasin kohtalaisen monipuolisen valikoiman gluteenittomia tuotteita. Molemmat paikat löytyvät Zlote Tarasy-nimisestä ostoskeskuksesta päärautatieaseman vierestä.

Suosittelen matkailua Balkanilla kaikille, jotka haluavat nähdä jotain erilaista, eivätkä vierasta ajoittaista ympäristön ankeutta ja köyhyyttä. Entisen Jugoslavian maita ei pidetä erityisen hohdokkaina matkakohteina Suomessa ja tokihan se on myönnettävä, että reilaaminen kyseisellä alueella ei ihan vastaa viiden tähden lomailua. Alhaisemmasta elintasosta, rapistuneista taloista ja hitaista junista huolimatta alueelta voi kuitenkin löytää luonnonkauneutta, ystävällisiä ihmisiä ja paljon muita matkailijoita. Ehdottomasti parhaita koskaan tekemiäni reissuja - vieläpä yksin ja gluteenittomasti.

* Isommissa kaupungeissa gluteenittomia tuotteita on varmemmin saatavilla, joten niitä kannattaa ostaa kerralla enemmän, jos suuntana ovat pienemmät paikkakunnat.
* Matkalaukkuun kannattaa aina varata tilaa pienelle määrälle eväitä, jos sattuu niin, että nälkä yllättää, mutta gluteenittomia tuotteita ei ole saatavilla.
* Hyödynnä majapaikkojen keittiömahdollisuuksia. Kun ruuan laittaa itse, saa takuuvarmasti gluteenitonta ruokaa ja lisäksi myös säästää rahaa. Muista pestä astiat ja välineet hyvin ennen käyttöä, jos epäilet, että ne eivät ole tarpeeksi puhtaita.
* Kanna kielikäännöksiä mukanasi. Netistä on mahdollista tulostaa kielikäännöksiä useilla eri kielillä, joiden mukana olo on korvaamatonta silloin, kun yhteistä kieltä ei ole. Väärinkäsitysten määrä vähenee, kun pystyt esittämään asian ravintolahenkilökunnan äidinkielellä.
* Käytä mielikuvitusta! Kaupoista löytyy paljon elintarvikkeita, jotka ovat luonnostaan gluteenittomia. Leivän ja puuron sijaan voi ostaa vaikka jogurttia ja heittää sekaan pilkottuja hedelmiä, marjoja tai pähkinöitä. Edellisten lisäksi myös kuivahedelmät, porkkanat, rusinat, riisikakut, suklaa ja jopa keitetyt kananmunat kulkevat mukavasti mukana matkalla.


Jos joku asia jäi ihmetyttämään, kysy ihmeessä lisää.

Elina Eronen