Tulipa käytyä Islannissa syksyllä 2010. Tarkoitus oli viettää töissä vähintään 3kk, mutta erinäisistä syistä vähensin oleilua 3 viikkoon. Työskentelyaika oli periaatteessa mieleenpainuvaa, mutta ei ihan kaikista mieluisinta, johtuen lähinnä työn soveltumattomuudesta allekirjoittaneelle. Pääasiallisesti asuin paikassa nimeltä Hornafjördur, Höfn, ja paikasta sanottakoon sen verran että ei niitä ihan vilkkaimpia. Maisemat olivat kieltämättä upeat ja ympäristö karun kaunis.

Mitä tulee ruokapuoleen, aamupalaksi sain gluteenittomia murohiutaleita, ja toisinaan kaupassakäyneen ostosten seasta löytyi monesti mm. schärin suklaata ja maissileipää. Yllättäen olisi ollut mahdollisuus käyttää jopa oikeanlaisia jauhoja, mutta päiväaikataulujen ym. asioiden vuoksi en niistä saanut koskaan aikaiseksi mitään kummempia kehitellä. Mutta jos joku tietoa tarvitsee, niin leipominenkin on siis mahdollista. Muutoin päivittäisruokailussa sai tyytyä useimmiten perunaan ja vihanneksiin. Kaupasta ostettuja lihapullia ei voinut syödä sen kummemmin kuin Suomessakaan, mutta silloin kun oli lampaanlihaa tarjolla, niin sitä tuli kulutettua. Sainpa maistaa työpaikan johtajapariskunnan suurta herkkua, lampaanpäätä, josta varsinaista proteiinipitoista lihaosuutta riitti kuitenkin vain nimeksi.

Tähän mennessä kokeilluista ruuista suurimmat pisteet Islannille annan kalaruuista. Useamman kerran niitä kokeilin, ja paitsi että annoksia ei oltu kertaakaan leivitetty, niin maustaminenkin oli aivan omaa luokkaansa. (Jos ei ollut asiasta satavarma, niin aina saatoit näyttää keliakiakäännöstä. ) Kala-annosten ensimakuvaikutelma saattoi olla jopa hieman liian makea mutta pari sekuntia totuteltuaan mausteet olivat jotain mitä olisi pitänyt kotiinkin ostaa.