Olin Keniassa touko-kesäkuun 2009, ja vaikka kyseessä oli loppusyksy-alkutalvi, niin lämpötila Nairobissa vastasi suunnilleen Suomen normaalia kesää. Rannikolla Mombasassa lämpötila oli huomattavasti korkeampi, siinä 25-35 astetta. Kyseessä oli työmatka, joten vietin suurimman osan ajastani Nairobissa, lisäksi ohjelmassa oli kaksi pitkää viikonloppua Mombasassa ja pari safaria.

Ennakkoon en löytänyt käytännössä mitään tietoa elämästä Keniassa keliakian kanssa. Eläminen osoittautui kuitenkin varsin helpoksi, erityisesti kun käytössä oli keittiö uuneineen. Suurimman yllätyksen koin lähimarketissa (Kasuku Center Kileleswassa, Kasuku tarkoittaa papukaijaa), josta löysin gluteenitonta mysliä. Kyseinen kauppakeskittymä on siis todella pieni, ja paikalliseen tapaan eri tuoteryhmiä myydään eri kaupoissa (lihakauppa, vihanneskauppa, leipomo, kemikaalio, "kuiva-ainekauppa", jossa ovat myös maitotuotteet). Tuo mysli oli tosin aivan Suomen hinnoissa, enkä ostanut sitä testiin, mutta tuoteselosteen mukaan se todella oli sopivaa tavaraa. Tuoteselosteet yleensä tuottivat melko runsaasti päänvaivaa, sillä esimerkiksi leikkelepaketin tuoteseloste saattoi olla tämäntyyppinen: pork, carbohydrates, protein, salt, pepper... No, ei ihan riittävä tarkkuus keliakian kannalta...

Syömistä kuitenkin löytyi, kaupoissa oli myös kaurahiutaleita; tosin mukana saattoi tulla hieman kuusijalkaista proteiinilisää. Hyvityksenä sai kyllä uuden paketin jos asiasta valitti.. Lähikeskuksen vihanneskaupasta sai sen verran hyviä kasviksia, että söin kotioloissa hyvin pitkälti kasvisruokaa, lisänä sitten kananmunia ja jogurttia. Ulkona syödessä intialaiset ravintolat olivat varma valinta, ja niitä riitti. Keniassa nimittäin on intialainen keskiluokka, ja kauppa-alueilla liikkuessa tuntuu, että vähintään yksi intialainen ruokapaikka on aina näköetäisyydellä. Niissä tosin voi olla melko haastavaa löytää vähän vähemmän tulista ruokaa, ja tulisuusasteet vaihtelivat yleisestikin todella paljon paikasta toiseen.

Kaikissa ravintoloissa varma valinta oli myös kala ja riisi. Ja erityismaininta Carnivore-ravintolalle, jonka nimestäkin voi päätellä, että siellä syödään lähes ainoastaan lihaa. Lisukkeena aavistus salaattia. Homman nimi oli buffet-tyylinen pöytään tarjoilu, jossa tarjoilijat kiersivät vartaiden kanssa tarjoamassa erilaisia lihoja, ja niitä sai sitten syödä niin paljon kuin jaksoi. Tarjolla oli mm. possua, nautaa, kanaa, kananmaksaa, kylkipaloja, krokotiiliä jne. Mikään ei ollut kuorrutettua, joten viljoja ei tarvinnut pelätä. Carnivore sijaitsee lähellä kotimaan lentojen kenttää, jokainen taksikuski tietää paikan varmasti.

Arkielämästä Nairobissa ei ole juurikaan sanottavaa, päivän kulku oli töihin-kotiin-kauppaan-salille-nukkumaan ja siinä se. Viikonloppuisin oli enemmän aikaa kierrellä, mutta vaikka Nairobi on suuri kaupunki, siellä on melko vähän nähtävää. Mainittakoon kasvitieteellinen puutarha Arboretum aivan Kileleswan vieressä, luonnontieteellinen museo, Uhuru park, joka on päiväsaikaan mainettaan turvallisempi paikka, ja maasai-torit, joita järjestetään eri puolilla kaupunkia eri viikonpäivinä. Omanlaisensa kokemus on myös matatu-kyyti, mutta jos joku päättää sitä kokeilla, en ota mitään vastuuta sen turvallisuudesta. Pomo meinasi saada kohtauksen, kun kuuli että olimme kokeilleet. :D

Kauempana Nairobin keskustasta ovat Giraffe Center, jossa on orvoista kirahveista kasvatettuja jo isompia kirahveja sekä Mamba Village, jossa on mm. kaikenikäsiä krokotiilejä ja muutamia kirahveja, strutseja, kaneja ja kameli. Tarjolla on myös orpoja norsuja, mutta niitä en käynyt katsomassa. Nairobi National Park -puistossa kävin yhdellä safarilla, jolla bongasin myös leijonan ja virtahepoja. Toisella safarilla kävin Nakuru-järvellä, jossa eläimet liikkuivat isommissa ja vaikuttavammissa laumoissa, mutta jossa noita edellä mainittuja eläimiä ei näkynyt (pitäisi kuitenkin olla).

Todellinen elämys voi olla myös bussimatka Mombasaan (ensimmäinen reissu) tai sitten samanlainen tylsä matka kuin Suomessa useimmiten (toinen reissu). Toisella kertaa ei siis tapahtunut mitään erikoista, mutta ensimmäisestä kerrasta tässä vähän enemmän: Molempiin suuntiin mennessä Nairobin päässä satoi, mikä merkitsee liikenteen täydellistä kaaostumista. Menomatkalla ensin bussi oli Nairobissa kaksi tuntia myöhässä (siitä ei tietenkään ilmoiteta mitään...), ja kun bussi sitten saapui pääsimme lähtemään matkaan. Matka tosin katkesi noin puolen tunnin jälkeen kaameaan ruuhkaan, joka jatkui molemmilla kaistoilla ilmeisesti hyvin kauas. Ulkona oli niin pimeää, että sinne ei nähnyt yhtään mitään. No, siinä seisottiin ja välillä edettiin lyhyitä ja hyvin kuoppaisia matkoja, useimmiten eteenpäin.

Jossain vaiheessa nukahdimme, ja havahtuessa jälleen ulkona oli jo aurinko nousemassa, tie tasaisempi ja vauhti huomattavasti suurempi. Tämän yöbussin alkuperäinen aikataulu oli iltayhdeksältä Nairobista lähtö, ja perillä Mombasassa piti olla perillä viideltä aamulla. No, jossakin vaiheessa ohittaessamme pienemmän paikkakunnan tuli ahaa-elämys "eikös tämän paikan pitänyt olla suunnilleen puolivälissä?". Kyllä, se oli, ja tulipahan kokeiltua bussissa istumista kellon ympäri. Klo 11 olimme perillä.

Paluumatkalla otimme päiväbussin, ja alkumatkan ainoa ongelma oli todella kovaääninen piipitys, joka kuului taukoamatta bussin ohjauslaitteista. Puolimatkan krouvilta lähdettäessä kuski totesi, että "we are lucky, the other man succeeded to get the noise off". Helpotuksen huokaus oli syvä, mutta liian aikainen. Meille valkeni hyvin nopeasti, että kyseinen piipitys kertoi, että nopeudenrajoitin oli pois päältä. No, kun sen laittoi päälle, niin piipitys muuttui jatkuvaksi korkeaksi ääneksi, kun nopeus nousi yli 85 km/h. Käytännössä saimme siis kuunnella tuota ääntä noin 90 % loppuajasta, kunnes... Alkoi sataa. Tadaa; tie tukossa ja vauhti nollassa. No, vaikka viimeiseen 70 km:in kuluikin noin kolme tuntia, niin pääsimme silti perille vain kaksi tuntia aikataulua jäljessä.

Toisella kerralla kumpaankaan suuntaan ei ollut mitään tuollaisia ongelmia, ihan mukavasti meni molempiin suuntiin. Ensimmäisellä kerralla menimme tuktukilla pohjoisrannalle Bamburi Beachille, ja ranta oli suorastaan kansoitettu kaikenlaista matkamuistoa ja päiväreissua kauppaavilla myyjillä. Hetken rauhaa ei saanut kuin hotellin piha-alueella, mutta tinkimistaitoja tuli kehitettyä oikein kunnolla. Yksi rantamyyjistä osasi laulaa myös hyvin vakuuttavasti jotakin hyvin yllättävää: Huomenna mennään Korkeasaareen, korkeasaareen...

Toisella reissulla suuntasimme etelärannalle Tiwi Beachille, joka oli Bamburin täydellinen vastakohta. Ranta oli aivan autio myyjistä, hotellissakaan ei ollut matkamuistomyymälää, ja lisäksemme hotellivieraita oli noin kymmenen. Siellä sai todellakin olla rauhassa ja rentoutua. Extrabonuksena maininta, että kymmenellä eurolla saimme oman juhannuskokon rannalle juhannusaattona. Nairobissa ennen lähtöä totesin myös paikalliset maissijauhot varsin päteviksi täytykakkupohjan leivonnassa; täytyihän sitä nyt juhannuskakku saada!

-Suski-

Linkkejä:
Satunnaisesti eksoottista bussimatkailua
Etelärannan majoitusvaihtoehto