Matkalla » Kreikka 2005

Keliaakikkona Kreikassa

Asuin Kreikassa puoli vuotta (v. 2005) ollessani vaihdossa paikallisessa kauppakorkeakoulussa. Suurimman osan opiskeluajastani vietin Ateenassa, mutta matkustelin paljon sekä mantereella että saaristossa. Kuten kuvitella saattaa, Kreikka ei ole ihan länsimaisen kehityksen huippumaita ja se näkyi myös gluteenittoman ruoan tarjonnassa.

Suomessa ollessani selvitin kreikkalaisen keliakiayhdistyksen, ja kun en saanut vastauksia sähköposteihini, ajattelin mennä käymään siellä, kun pääsen paikan päälle. Osoitteen mukaista paikkaa ei sitten lopulta oikein löytynytkään, minkä ymmärtää, kun pääsee paikan päälle keskelle sitä kaikkea kaaosta… Yhdistyksen sivut olivat myös kreikaksi, eikä oma kielitaitoni missään vaiheessa kehittynyt niin pitkälle, että olisin sivuista jotain ymmärtänyt. Yritin myös käyttää apuna paikallista asukasta, mutta monesti heidän puutteellinen englanninkielen taito vaikeutti kääntämistä.

Kreikka on tunnettu ihanista leivonnaisistaan ja paistoksista, joita voi ostaa joka kadunkulmasta. Mitään gluteenittomia vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut tarjolla, tai itse en ainakaan niihin törmännyt. Vaihtoehtoina olivatkin herkulliset suklaakonvehdit, mutta niitäkin ostaessa piti olla tarkkana, ettei sisältä löytynyt tavallista keksiä tai kakkua.

Ateenan ydinkeskustan ruokakaupat olivat suomalaisten siwojen kokoisia ja valikoimat erittäin suppeita. Gluteenittomia tuotteita kuten leipää ja keksejä oli turha etsiä. Ehkä laitakaupungin valtavissa hypermarketeissa tilanne olisi ollut toinen. Itse hyödynsin lopulta kaikkea mahdollista; hedelmiä, kasviksia, maitotuotteita, kaurahiutaleita, riisikakkuja, säilykkeitä, pähkinöitä ja perunalastuja. Myös maissi- ja riisijauhoja oli saatavilla, jos itse innostui leipomaan. Omat leipomiseni jäivät vähiin, sillä asunnossamme ei ollut lainkaan uunia. Valmiita leipätuotteita ja makaronia löytyi ns. luontaistuotekaupasta Ateenan keskustasta, pääkadun varrella. Luotettavimpia olivat ulkomaiset tuotteet, kuten saksalaiset tai amerikkalaiset, joissa oli merkintä Gluten-Free. Ikävintä oli huomata, että paikalliset ihmiset eivät helposti myönnä heikkouksiaan. Palveluammateissa oli usein lukutaidottomia henkilöitä, jotka olivat lukevinaan lappuani ja tyrkkäsivät käteeni ensimmäisen eteen tulevan tuotteen. Toiset ehkä ymmärsivät tekstin, mutta eivät tienneet, mitä se tarkoitti, ja taas sain väärää tavaraa. Pian opinkin luottamaan omaan asiantuntemukseeni, enkä uskonut, että juuri Kreikassa on kehitetty keliaakikolle sopiva vehnälaji...

Yliopisto-opiskelijoille tarjotaan Kreikassa kaksi ilmaista lämmintä ateriaa päivässä. Nämä tarjoiltiin koulun kanttiinissa, jonka henkilökunta tuli minulle nopeasti tutuksi. Muutaman kerran lappua näytettyäni minut muistettiin ja henkilökunta pyrki etsimään minulle sopivan ruoan. Tosin aina sitä ei edes löytynyt ja jouduin tyytymään pelkkiin hedelmiin… Sopiva ruoka oli usein grillattua kanaa, riisiä ja perunaa, munakasta, lihakastiketta (josta söin varmuuden vuoksi vain lihat), nakkeja ja ranskalaisia, papuja sen kymmenessä eri muodossa ja tietysti kreikkalaista salaattia. Jälkiruuat piti hyytelöä lukuun ottamatta lähes aina jättää väliin. Kohtasin myös tilanteita, joissa ruoan sanottiin olevan gluteenitonta, mutta sisälsi tavallista makaronia. Näissä kannattaa olla tarkkana!

Saaristossa matkustellessani (Santorini, Naksos, Ios, Kreeta, Rhodos, Andros, Kefalonia, Karpathos, Egina, Skiatos, Mikonos…) pakkasin reppuun koti-Suomesta tuomiani eväitä. Vakuumipakatut leivät säilyvät pitkään ja vanhemmat lähettivät minulle Suomesta täydennyspaketteja. Leivän loppuessa turvauduin riisikakkuihin ja hedelmiin. Ravintoloissa näytin lappuani, mutta turvauduin usein melko varmaan vaihtoehtoon, salaattiin ja grilliruokaan. Jonkin verran söin paikallista pikaruokaa "skirosta", jota sai pyydettäessä ilman pitaleipää tai tortillaa. Rhodoksella, joka oli täynnä suomalaisia turisteja, ravintolassa sain jopa suomalaista palvelua ja tarjoilija sanoi nähneensä lappuni aikaisemminkin! Tosin se ei ole mikään tae, että ruoka on gluteenitonta. Pikaruokaloilla, kuten McDonald'silla ja Everestillä oli tarjota lähinnä ranskalaisia ja pehmistä, joten niihin kyllästyi melko nopeasti.

Yhteenvetona voisi todeta, että Kreikassakin keliaakikko selviää hengissä, kunhan käyttää enemmän omaa järkeään ja harkintaa kuin paikallista asiantuntemusta. Paljon on kiinni asenteesta, sillä todelliset paikalliset herkut jäävät kyllä syömättä, mutta pitemmästäkin ulkomaanoleilusta tulee hieno kokemus, jos on valmis tyytymään vähempään. Sitä paitsi hedelmät, etenkin appelsiinit ja melonit ovat todella herkullisia, ainakin toreilta ostettuna!

Jäikö kysyttävää? Ota yhteyttä, niin kerron lisää!

Jenni Savolainen
jesavola a kolumbus.fi