New York:

Kerran kun Amerikan mantereelle tuli lähdettyä niin pitihän suunnitelmiin saada mahdutettua itärannikolta muutamakin paikka etukäteen. New Yorkissa vietin aikaa pääsääntöisesti, ja etenkin keliaakikkona täytyi katsastaa Whole Foods Marketit (WFM), joita kaupungissa on useampia. Valikoimaa oli sen verran että aloin vakavissani miettiä muuttamista maahan vaikka ihan vain sen takia. No, ehkä joku päivä..






Lueskeltuani amerikan matkaoppaita huomauteltiin useammankin kerran että paikallisia tunnetuimpia ruokia täytyy maistaa, kuten hot dogeja, juustokakkua, bageleita, ja olikos vielä jotain muuta mikä ei ainesosaluettelonsa puolesta sopinut tälle matkailijalle sovi ollenkaan... Voitte siis kenties kuvitella ilmeeni kun löysin gluteenittomia bageleita ja juustokakkuannoksia WFM-tarjonnasta. Tarttuipa mukaan kaikenlaista muutakin. Piti muistaa kuitenkin hankkia tavaraa hillitysti kun tiesi että ihan kaikkea ei voi ehtiä viikossakaan kokeilemaan syöjiä ollessa vain yksi.
S´Macin testasin kertaalleen, ja ruoka oli todella hyvää. Normaalinkokoiseen nälkään tilasin nosh-kokoisen annoksen (paikan pienin annoskoko) mutta siitäkin huolimatta en jaksanut syödä koko pannullista. Pienen miinuksen annan tosin paikan sijainnista, ei ihan kätevimmässä kohtaa kaupunkia.
Broadwayn lähellä jos haluaa syödä, niin askella Ruby Foo´s nimiseen ravintolaan. Hiukan japanilaishenkinen, gluteenittoman ruokalistan saa pyydettäessä, ja tarjoilijat ovat erittäin ystävällisiä. Ruokalajit olivat thai ja BBQ-tyylisiä; kaikkea ei ehtinyt maistaa mutta ne pari mitä kokeilin olivat käynnin arvoisia.
Central Parkin läheltä löytyi Sambuca-ravintola, jossa oli tarjolla niin ikään gluteeniton ruokalista. Sambuca oli tähänastisista kokeilemistani paikoista hienostunein, jonne kuvittelisin myös tehtävän paljon paikkavarauksia. Tunsin oloni hieman oudoksi yksin ruokaillessani, mutta tarjoilijat olivat yllättävän rentoja ja huomaavaisia, kyselivät tämän tästä onko kaikki ok, haluanko jotain lisää. Lähtiessäni jatkamaan matkaa jutustelin hetken erään työntekijän kanssa ja oli ilmeisen hyvillään että olin löytänyt WFM-ketjun. Sivumennen sanottakoon kaikista New Yorkin tarjoilijoista että he ovat tippinsä ansainneet.
Tosin jos New Yorkissa jatkuva ravintoloissa käynti alkaa käydä kukkarolle, niin ei ole yhtään huonompi vaihtoehto koota itselleen eväspaketti kaupasta löytyvistä tuotteista ja pitää pieni piknikki Keskuspuistossa.

Boston, Massachusetts:

täältä ei vastaavanlaista WFM-kauppaa helpolla tullut vastaan, mutta kauppoja kuitenkin. Riisikakkua löytyi niin kuin sopivanlaisia eväspatukoitakin. Muutoin sai aikalailla tyytyä ns. normitakuuvarmoihin tarvikkeisiin kuten salaatti, salami, maito, mehu ym.

Erityiskunniamaininnan saa kuitenkin paikka nimeltään Peace o´Pie (http://peaceopie.com) josta kiitokset kaverille koska oli vieraanvaraisesti tullut varmistaneeksi että sieltä todellakin saa gluteenitonta pizzaa! Tosin ainoastaan torstaisin, mutta kuitenkin. Tilattuaan itsekin samanlaisen ”aterian”, sanoi että yllättävän hyvää (gluteenittomaksi.. kiitos vain).

Bostonin yliopiston keskuspysäkin läheisyydestä etsin lähimmän kaupan mistä saisi ylipäätään jotain. Iloiseksi yllätyksekseni löysin muropaketin josta löytyi näkyvä kirjoitus ”Gluten-free”. Paketissa oli lisäksi rohkaiseva mainosteksti pienemmällä kirjoitettuna: keliakian ei tarvitse tarkoittaa että sinun täytyy luopua kaikista lempituotteistasi.. Ei voinut muuta kuin ottaa paketti mukaan ja huomauttaa tekstistä kaverillekin joka taisi olla keliakiatietoinen juuri sen verran että tiesi mitä en saa syödä. Kun sittemmin aloin lounastaa murojen kesken niin kaverin piti tietysti saada myös kokeilla.. ja taas kerran yllättyi positiivisesti. Lähtiessäni jätin hyvällä omallatunnolla loput paketin sisällöstä hänelle syötäväksi, luottaen ja tietäen että kelpaavatpa muillekin.

Pittsburgh, Pennsylvania:

pääsi taas jälleen liikkumaan autolla ja jostakin löytyi siis hyvinkin WFM. Kaupan yhteydestä löytyi jo suomessa tutuksi tullut mahdollisuus: Buffet-pöytä, ja vielä sellainen jossa jokaisen ruokalajin kohdalla luki käytetyt ainesosat ja valinnanvaraa oli paljon, eikä hintakaan paha. Itse kaupassa puolestaan oli taas persoonallinen valikoima paljon kaikkea sellaista mitä ei kotosuomessa ole koskaan vastaan tullut. Vohveleita mm. sekä uusia ja ihmeellisiä jauholajikkeita. Harmikseni totesin että haluaisin ottaa kaikkea mukaan yhden kappaleen mutta kun mukaan ei mahdu..

Yhtenä iltana kävimme syömässä Monterey Bay:ssa. Hyvätasoinen kalaravintola, jopa salaatinkastike oli todella hyvää (kastikkeita kun en tapaa normaalisti edes harrastaa). Kolmen hengen porukalla olimme ruokailemassa, ja luonnollisesti alkupalaksi kaksi muuta saivat leipää, johon itse en sattuneesta syystä koskenut. Vartin päästä tosin samainen tarjoilija toi eteeni pienen liinalla peitetyn korin ja pahoitteli kun sen toimitus oli viivästynyt.. Parin sekunnin ihmetyksen jälkeen tunsin silkkaa kiitollisuutta; korissa oli useampi gluteeniton vastaleivottu sämpylä. Kaiken lisäksi rakenne ja maku olivat samaa luokkaa (oikeastaan jopa parempia) kuin ne yksilöt joita söin joskus silloin muinaisina aikoina (kolmisen vuotta sitten..). Tarjoilija sai tästä hyvästä kiitokset niin minulta kuin puolestani seurueen muiltakin jäseniltä. Amerikka, sinua jää niin ikävä, ja monen asian vuoksi. Must go back!