Minä ja keliakia » Tositarinoita » Elina: Lipsahduksen kautta tarkemmaksi

Kesäkuulumisia

Kylläpäs on aika taas hurahtanut nopeasti, kesä on tullut ja ikääkin olen saanut yhden vuoden lisää. Viimeksi olen kirjoitellut Keliakianuorten sivustolle keväällä. Täytyy sanoa, että ajan myötä taas asiat ovat muuttuneet myös keliakian osalta. Kesän aikana on sattunut lipsahduksia ja vahinkoja, mutta myös positiivisia kokemuksia on tullut keliakian osalta.

Lipsahduksen kautta tarkemmaksi


Toukokuussa viettäessäni 18-vuotissyntymäpäivääni tarjoilin vierailleni karjalanpiirakoita. Epähuomiossa sitten en tiennyt mikä oli minun piirakkalautaseni ja mikä tavallinen lautanen niin otinpa sitten näitä aitoja karjalanpiirakoita. Se oli ensimmäinen vahinko mikä minulle sattui ja tietysti kovasti hermostuin ja aloin miettimään että minkälaisia oireita mahtaa tulla. Onnekseni en saanut mitään oireita! Yllätyin, mutta tiesin kuitenkin että vaikkei oireita tule niin suolisto siitä ei kuitenkaan tykkää joten toivottavasti se nyt hetkeksi jäisi ainoaksi vahingoksi ja söin niitä vielä kokonaiset kolme piirakkaa.

”Olen keliaakikko”


Välillä tuskin edes muistan, että sairastan keliakiaa. Joinakin hetkinä se taas tulee mieleen niin vahvasti, että itku meinaa tulla. Kesäaikaan omalla mummollani on tapana leipoa paljon erilaisia pullia ja mansikkakakkuja ja koska hän ei vanhanaikaisena ihmisenä ymmärrä ruokavalioiden päälle niin ei hän myöskään osaa ottaa huomioon sairauttani. Hyväksyn sen etten saa syödä mansikkakakkua tai pullia, mutta se tilanne kun menen esimerkiksi sukulaisten luokse tai mummon luo ja he sanovat että ”Elina, ota pullaa ja kakkua” tajuamatta etten saa syödä ja joudun joka kerta sanomaan saman lauseen ”en saa syödä, mulla on se keliakia”, niin se raastaa eniten hermoja. Oman pääni sisällä sairaus on jo ok, mutta sen ääneen sanominen useasti ja toisille ihmisille selittäminen ei saa oloa ikinä paremmaksi. Silloin ymmärrän aina sen tosiasian, että todellakin olen se keliaakikko enkä saa ikinä enää syödä niitä ihania herkkuja. Helpointa on siis, että saa kaikessa hiljaisuudessa syödä omia gluteenittomia ruokia ja siten ettei kukaan nosta sitä asiaa esille, silloin ei tarvitse sitä myöskään joka kerta oman pään sisällä käydä lävitse.

Uutta voimaa leipäkoneesta


On toki positiivistakin tullut vastaan. Ostimme kotiin leipäkoneen syystä että saamme leipää halvemmalla suuremman määrän kerralla. Kone oli mielestäni huippuostos! Aluksi epäilin koneen toimivuutta ja sitä että jaksaako sillä tehdä leipää. Mutta kyllä se kovassa käytössä on ja alkuopettelujen jälkeen sillä tulee oikein maukasta leipää. Käytän kylläkin edelleen myös kaupan leipiä, mutta omatekemä leipä on hyvää vaihtelua. Nyt vasta on alkanut huomaamaan senkin miten paljon gluteenittomat ruoat maksavat. Alussa ei osannut miettiä sitä, koko gluteeniton ruoka oli alussa täysin hepreaa. Nyt koko keliakia ja gluteeniton ruokavalio ovat jo alkaneet jäsentyä pään sisään syvälle aivokiemuroihin.

Tästä on hyvä taas jatkaa. Syksyllä kirjoitan lisää keliakiakuulumisia ja pohdiskelen toiko tämän kesän erilaiset kemut ja kekkerit minkälaista huolta keliakian kanssa. Lämmintä kesän jatkoa!

-Elina-

Yötaivas

Tikkuja

Terassi