Minä ja keliakia » Tositarinoita » Elina: Rajat rikki

Rajat rikki

Onpa aika taas kulkenut nopeasti eteenpäin. Hiljalleen alkaa tulemaan vuosi siitä, kun sain kuulla sairastavani keliakiaa vasta-aineiden perusteella. Vuosi sitten kuitenkin nautiskelin vielä normaaleja pullia ja ruokia, koska odottelin hermostuneena kutsua tähystykseen ja jännitin, oliko keliakia tulossa elämääni pysyvästi. Oli kuitenkin vasta joulukuuta, kun sain virallisen diagnoosin keliakiasta joten gluteeniton ruokavalio on kuulunut elämään vasta 8 kuukautta, tosin pitkä aika se on sekin.

Uusi koulu - uusi ruokalakuvio


Tällä hetkellä tilanne on hyvä yksinkertaisesti sanottuna. Vaihdoin lähihoitajaopinnoissani viimeiseksi vuodeksi toiseen kouluun opiskelemaan ja stressi oli melkoisen kova jo siitä, kuinka gluteeniton ruokavalio onnistuu uudesssa koulu- ja ruokalaympäristössä. Ensimmäisenä koulupäivänä en saanut ruokaa ollenkaan, koska koulu ei tiennyt silloin, että tulossa on keliaakikko. Ymmärsin tietysti asian. Nopeasti kuitenkin löysin erityisruokavalioita hoitavan keittiöhenkilön, joka ystävällisesti kertoi kuinka koulussani toimii erityisruokavalioiden ottaminen ruokatiskiltä ja ilokseni sain todeta, että uudessa koulussa gluteeniton ruoka on paljon helpompi löytää ja ruokiin on aina selvästi merkitty ”Gluteeniton”. Tällä hetkellä saan siis hyvää ja vielä samaa ruokaa kuin muutkin ja siitä olen todella tyytyväinen.

Ystävien tuki auttaa


Vaikka keliakia on pian virallisesti ollut vuoden osana elämääni, en siltikään oikein sisäistä koko sairautta vielä. Kotona ja kouluoloissa kaikki on hyvin, koska ruoan saaminen on automaattista eikä siitä tarvitse kantaa huolta. Kuitenkin näin nuorena ihmisenä tykkää liikkua ja olla myös pois kodin normaaleista ruoista, joten joutuu miettimään paljon tarkemmin ja välillä jopa stressaamaan siitä, saanko missään muualla ruokaa. Edelleenkin tekee pahaa se, etten saa syödä samoja ruokia kuin ennen ja etenkin kesällä teki todella tiukkaa sanoa, etten voi syödä, jos oli kyseessä juhlia tai muita illanistujaisia. On myös ollut toki hienoa huomata se, miten lähimmät kaverit ovat ottaneet huomioon keliakiani ja varanneet aina jotakin syötävää myös minulle. Siitä tulee hyvä mieli ja alkaa uskomaan aina, että eihän tämä niin paha juttu olekaan.

Oma asenne vaikuttaa


Erehdyksiä ruoan suhteen on sattunut melko vähän enää. Tosin olen huomannut välillä, että en jaksa noudattaa gluteenitonta niin tarkasti, kuin mitä pitäisi tai ehken vain edes vielä tiedä kaikkea mitä saan ja mitä en saa syödä. Ehkä pienet rajojen rikkomiset ruuan suhteen kuuluvat keliakiaan ja sopeutumisprosessiin, vaikka se ei hyväksi olekaan enkä tietenkään ketään siihen kannusta. Mutta niinhän se usein menee, että kantapään kautta kaikki opitaan. Itsekin tiedän, että ruokavalion rikkominen on haitaksi koko terveydelle, joten en sitä tieten tahtoen tee ja jatkuvasti pyrinkin olemaan tiukka gluteenittomien ruokien suhteen, vaikka kuinka tekisi mieli syödä tavallista ruokaa.

Kirjoitan vielä muutaman kerran tänne keliakianuorten sivustolle omista kokemuksistani ja toivon, että viimeiseen kirjoitukseen saan entistäkin positiivisemman ilmeen keliakiakuulumisiini ja niin kuin elämässä yleensä myös keliakian kanssa on hyvät ja huonot päivät, joten eiköhän molempia tule tässä vielä koettua. Toivon kuitenkin ihanaa syksyn jatkoa kaikille! :)

~Elina~

Syksy

Elinan syksy i

Elinan syksy 2