Minä ja keliakia » Tositarinoita » Katrin taistelut leipäkoneen kanssa

Katrin taistelut leipäkoneen kanssa - vaikeuksien kautta voittoon

Näin muutaman mallikelpoisen leivän itse pyöräyttäneenä tästä on jo ihan mukava avautua, mutta voitte uskoa että ensimmäisten leipäkonesekoilujeni aikaan oli nauru kaukana. Sain joululahjaksi leipäkoneen, jonka ajattelin mullistavan arkeni - siis tuoretta ja juuri niin kuitupitoista leipää kuin haluan vain napin painalluksella! Eikä maksa paljon. Too good to be true. Koneeni ohjeissa kerrottiin, ettei sen käyttö ole niin helppoa ja vaatii totuttelua. Niissä kehotettiin myös äärimmäiseen tarkkuuteen ainesten määrien mittaamisessa. Ja pyh. Tarkkuus ei kuulu hyveisiini ja mieluummin annostelen rennolla ranneliikkeellä kuin vaa’an kanssa. Onneksi netistä löytämissäni ohjeissa ei sunkaan kehotettu nipottamiseen vaan ihan normaalit desit ja rkl, tl näyttivät pätevän myös gluteenittomiin leipiin

Osa 1. Karu todellisuus


Ensikokeiluni iltana olin jännittynyt ja innostunut. Noudatin perusleivän ohjetta melkein prikulleen. Olin pistänyt korvan taakse, että jauhojen määrää kannattaa vetää hiukan alakanttiin, sillä löysä taikina antaa kuulemma parhaan tuloksen. Siinä sitten annostelin jauhot ja kuitulisät kulhoon ja iskin koneeseen. Seuraava tänka på tuli vastaan ohjelman valinnassa. Reseptissä luki pikaohjelma mutta toisaalta koneessani oli myös oma ohjelmansa gluteenittomalle leivälle...hmmmm. Pikaohjelman ja gluteenittoman aikaero oli yli tunnin, joten epäilin lopputuloksen onnistumista. Päätin kuitenkin mennä ohjeen mukaan pikaohjelmalla. Puolentoista tunnin kuluttua minulla olisi ”uunituore” pehmoinen leipä ilman taikinaisia käsiä ja jauhoista keittiötä. Uskomatonta!
Kaiken hurinan, vaivaamisen ja naksumisen jälkeen kone piippasi ja leipä oli valmis. Se ei ollut yhtä komia kuin koneen kuvassa mutta melko hyvin kohonnut. Leipä kuulemma tuli irrottaa heti vuoasta, joten ajattelin kumota leivän samointein. Leipä ei kuitenkaan painovoiman avulla irronnutkaan, joten heiluttelin vuokaa hetkisen. Irrotin myös leivän reunat vuosta - ei tulosta. Leipä oli kuin pultattu kiinni. Lopulta epätoivoisen aggressiivisten vuoan moukarointien ja heiluttelujen seurauksena leivän sisältö yhtäkkiä pötkähti pöydälle lämpimän pehmeänä massana. Just joo. Kuoret olivat suurimmaksi osaksi vielä vuoassa.
Diagnoosini oli seuraava: sekoittajat eivät olleet irronneet leivän mukana kuten pitäisi.Tästä ei kuitenkaan löytynyt mitään varoitusta manuaalista tai netistä muilta koneen käyttäjiltä. Sekoittimien mahdollisesta jäämisestä leivän sisään kyllä varoitettiin ja tätä varten koneen valmistaja oli liittänyt mukaan ”lisäkoukku apuvälineen” (tai jotain sinne päin), jolla koukut voi helposti poistaa leivästä. Tämä koukku ei kuitenkaan olisi minua pelastanut. Leipä, tai se massa oli kyllä hyvää, mutta ei kovin leivänoloista. Syytin tottakai myös itseäni ja mietin, olisiko sillä ollut jotain merkitystä, mikäli olisin noudattanut ohjeita tarkalleen.

Osa 2. Puolet parempi


Hiukan ensikokeilustani lannistuneena koetin konetta uudestaan viikon kuluttua. Päätin kokeilla gluteenitonta ohjelmaa ja öljytä koukut ennen ainesten sekoittamista. Jospa tämä auttaisi. Sama ruljanssi mutta paistoasteeksi valitsin astetta tummemman. Leipä näytti taas varsin houkuttelevalta, vaan kun tuli sen irroittamisen aika sama murhenäytelmä toistui. Kierittelin koukkuja ulkoapäin ja toivoin, että ne olisivat irronneet leivästä. Ne kuitenkin vain repivät leivän sisuksen. Lopputuloksena oli puolikkaan leivän pötkähtäminen pöydälle. No, sainpa ainakin puolikkaan.

Osa 3. Epätoivon hetket


Epäilin jo omia taitojani mutta myös laitteen toimivuutta. Eihän tämän näin vaikeata pitäisi olla! Hain jopa netistä mallivideoita, joissa joku kokki tekee gluteenintonta leipää koneella ilman mitään hässäkkää. Kolmas kerta todensanoo, ajattelin. Tällä kertaa käytin erilaisia jauhoja, riittoisia ja kuitupitoisia. Tein jälleen samalla reseptillä, samoilla ainesmäärillä. Kun käynnistin koneen, tasaisen vaivauksen sijasta kuuluikin kamalaa kolinaa kun sekoittimet taistelivat taikinamöykyn kanssa. Katsoin kauhulla kannen ikkunasta takinaklönttiä, joka heittelehti vuoassa puolelta toiselle. Tuosta ei ikinä tulisi leipää, se on varma. Keskeytin ohjelman ja tein jo ihan kivasti sekoittuneesta taikinasta sämpylöitä. Diagnoosi: jauhot todella olivat riittoisia ja niitä olisi pitänyt olla lähes puolet vähemmän. Kone ei yksinkertaisesti pystynyt käsittelemään niin kuivaa taikinaa.
Tämän karmaisevan kokemuksen jälkeen ei ollut enää ihan hirveästi fiiliksiä leikkiä koneeni kanssa ja se saikin hetkeksi jäädä nurkkaan häpeämään. Muistaakseni minun täytyi käydä läpi vielä yksi episodi vuokaan juuttuneen leivän kanssa mutta sitten....

leipä

Osa 4. Avaisinko oman leipomon?


Tarpeeksi käytössä löystyneenä koneen sekoittajat irtosivat mallikelpoisesti ja lopputuloksena oli tämä henkeä salpaavan kaunis leipä. Oli kuin olisin katsellut juuri synnyttämääni lasta. Ylpeä olo. Minulle ehdotettiin jopa, että avaisin oman leipomon. No, ehkä ei ihan vielä. Mutta mitä opimme tästä? Maltti on valttia. Eli laite vaatii sisäänajoa. Tästä tosin voisi olla maininta manuaalissa...hmph. Älä käytä liikaa jauhoja, muuten laite menee ihan solmuun. Riittoisat jauhot ja kuidut tekevät taikinasta helposti tankeaa, joten käytä niitä säästeliäästi.

Katri