Minä ja keliakia » Tositarinoita » Opiskelijaelämää Glasgowssa

Opiskelijaelämää Glasgowssa

Vuosi sitten olin suuren päätöksen edessä. Olin saanut tiedon, että minut oli hyväksytty opiskelemaan sosiologiaa ja antropologiaa Glasgown yliopistoon Skotlantiin. Olin muutamaa kuukautta aikaisemmin lähettäny hakemukseni yliopistolle “varmuuden vuoksi” -periaatteella, osaamatta vielä päättää, halusinko oikeasti muuttaa ulkomaille opiskelemaan vai en. Eräs seikoista, jotka vaikeuttivat päätöstäni, oli tietenkin sairastamani keliakia.

Olen elänyt keliakian kanssa koko elämäni, 2-vuotiaasta lähtien. En ole koskaan pitänyt keliakiaa esteenä teoilleni tai päätöksilleni, ja suuri kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni. Ollessani ala-asteikäinen perheemme jopa asui monta vuotta useissa eri maissa, ja äitini ja isäni onnistuivat aina pitämään yllä normaalia gluteenitonta ruokavaliotani tekemättä asiasta sen suurempaa ongelmaa. Siitä huolimatta, että olin jo onnistuneesti asunut ulkomailla useita vuosia, mietin asiaa kauan ennen kuin uskalsin ottaa ratkaisevan askeleen. Yritin estiä internetistä tietoa gluteenittomien tuotteiden tarjonnasta Iso-Britanniassa, ja muiden keliaakikkonuorten kokemuksista lukeminen olisi rohkaissut minua. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin harppaamaan tuntemattomaan.

Huoleni hälveni jo ensimmäisen Glasgowssa viettämäni viikonlopun aikana. Äitini oli kanssani muuttoapuna, ja kävimme muutamissa ravintoloissa syömässä sekä tutkimme tietenkin heti lähikauppani Tescon. Ravintoloissa huomasimme, että gluteeniton ruokavalio ei useimmiten ollut lainkaan vieras käsite, monissa paikoissa oli jopa gluteenitonta pastaa. Tescosta löysin Free From -hyllykön, johon oli kerätty kaikki gluteenittomat tuotteet jauhoista soijakastikkeeseen. Free From on Tescon oma sarja, jonka kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja laktoosittomia. Sarjaan kuuluu monenlaisia eri tuotteita ja hinnatkin ovat kohtuullisia. Myös muista lähelläni sijaitsevista ruokakaupoista kuten Waitrosesta ja Sainsbury'sta löytyy monipuolisesti gluteenittomia tuotteita. Sen lisäksi lähes aina muidenkin tuotteiden tuoteselosteiden ohesta löytyy Allergy Advice – osio johon on merkitty onko tuote gluteeniton, vaikkei se olisikaan erityisesti gluteenittomaksi valmistettu.

Tuotteiden ostaminen kaupoista ei siis ole tuottanut mitään ongelmia. Yliopistolla sopivan lounaan löytäminen on hankalampaa, koska tarjolla on enimmäkseen voileipiä, pizzaa tai pastaa, eikä gluteenittomia versioita ole lainkaan. Useimmiten teen kotona itselleni voileivän tai salaatin evääksi mukaan, välillä ostan vaihtelun vuoksi keittoa ja joskus harvoin ranskalaisia. Koulupäiväni eivät kuitenkan ole pitkiä, ja onneksi minun ei tarvitse joka päivä syödä lounasta yliopistolla, vaan usein voin lähteä kotiin laittamaan itselleni ruokaa. Sen lisäksi omien eväiden tekeminen on pidemmän päälle opiskelijabudjetille sopivampaa, ja koska yliopisto tarjoaa lähinnä pikaruokaa, on se myös terveellisempi vaihtoehto!

Asun yliopiston asuntolassa, jonne kävelee kampukselta noin 20 minuuttia. Asuntolakadullamme asuu melkein 1500 opiskelijaa, ja tämä on vain yksi yliopiston useista asuntolakomplekseista. Suurin ero Suomen yliopistomaailmaan onkin ehkä se, että täällä yliopisto on kaikenkattava kokonaisuus – opiskelun ja asumisen lisäksi yliopiston alaisuuteen kuuluu myös kuntosali, kirjasto ja jopa baareja. Asun samassa asunnossa kahden tytön ja kahden pojan kanssa. Ystäväpiiristäni on muodostunut hyvin kansainvälinen, mutta olen tutustunut myös moniin muihin suomalaisiin, jotka opiskelevat täällä.

Kämppisteni kanssa kaikki on sujunut hyvin - heti ensimmäisenä päivänä kerroin kaikille keliakiastani, ja pyysin heitä olemaan käyttämättä Tescosta kahdeksalla punnalla ostamaani leivänpaahdinta. Kaikki tuntuivat ymmärtävän asiani, eikä kukaan olen käyttänyt leivänpaahdintani. Muutenkin uudet ystäväni ovat huomioineet keliakiani ihanalla tavalla – syntymäpäivänäni he jopa leipoivat minulle gluteenittoman yllätyskakun! Olen ystävystynyt monien naapureitteni kanssa, ja joukkoon kuuluu innokkaita leipojia, jotka jaksavat aina tehdä minulle oman gluteenittoman version siitä, mitä ikinä sitten muille tarjoavatkaan. Olen ottanut tavakseni pitää kaapissani jauhopussia, jonka kuka tahansa voi käydä halutessaan hakemassa käyttöönsä. Täten kenenkään ei tarvitse erikseen ostaa gluteenittomia jauhoja tai maksaa siitä, että haluavat ottaa minut huomioon.

Omat kokemukseni ovat siis olleet yllättävän positiivisia. Odotin, että ruokakaupoissa olisi huonommat valikoimat ja että gluteenittomien tuotteiden löytäminen olisi yleensäottaenkin vaikeampaa. Tietenkin välillä tulee vastaan tilanteita ja paikkoja, joissa keliaakikkoa ei oteta huomioon – perus pubilounasta esimerkiksi on vaikeaa löytää täysin gluteenittomana versiona, ja pikaruokapaikoissa saa olla valppaana. Turistina keliaakikko pärjää Glasgowssa loistavasti, jos on varaa syödä hieman paremmissa ravintoloissa tai jos on mahdollisuus valmistaa itse ruokaa. Halvempien ruokapaikkojen tarjonnat ovat tietenkin suppeampia. Itse onneksi pidän ruoanlaitosta, joten minulle ei tuota päänvaivaa sekään, että joudun valmistamaan esimerkiksi pizzani alusta loppuun asti itse, vaikka kämppikseni kaivavat pakastimesta valmistuotteitaan.

Vuodentakainen päätökseni lähteä ulkomaille opiskelemaan oli riski joka kannatti. Glasgow on mahtava, eläväinen kaupunki asua, ja opiskelijaelämä täällä on vilkasta ja monipuolista. Ruokavalioni ei ole tähän mennessä tuottanut minulle täällä ongelmia enkä usko, että tuottaa tulevaisuudessakaan. Haluaisin rohkaista muita keliaakikkoja lähtemään ulkomaille matkustamaan ja jopa asumaan, sillä itse olen nyt todella onnellinen, etten antanut keliakiani estää minua toteuttamasta suunnitelmiani. Tieto keliakiasta lisääntyy etenkin Euroopan maissa jatkuvasti, ja sopivia tuotteita löytyy nykyään monista paikoista – Glasgow ainakin onnistui yllättämään minut iloisesti!

Maija Koponen